Kuva: Sanna Puhakka

Suomen Latu ja Metsämörritoiminta

”Suomen Ladun lastentoiminnan vankka kulmakivi on metsämörritoiminta. Metsämörri-satuhahmo innostaa lapset lähiluontoon leikkimään, liikkumaan, ihmettelemään ja tutkimaan. Toimintaa toteuttavat Suomen Ladun metsämörrinohjaajan koulutuksen saaneet ohjaajat. He toimivat mm varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja Suomen Ladun jäsenyhdistyksissä. Suomen Latu koordinoi ja kehittää suomenkielistä metsämörritoimintaa.” -Suomen Latu

Monissa seurakunnissa työntekijät ovat kouluttautuneet myös Metsämörriohjaajiksi. Metsämörritoimintaan pääsee mukaan suorittamalla Metsämörriohjaajan peruskurssin. Liikkuvan seurakunnan pilottiseurakunnista ainakin Nurmijärvellä ja Lahden seurakuntayhtymässä osa lastenohjaajista on käynyt tämän koulutuksen. Koulutus antaa eväitä esimerkiksi lasten luontokasvatukseen ja varustetietouteen. Peruskurssin jälkeen ohjaajalla on mahdollisuus saada tukea, oppia uutta, syventää osaamistaan ja verkostoitua Metsämörriohjaajan täydennyskoulutuksissa.

Katso lisää: https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/metsamorri.html

Reformaatio on – kuten kirkon elämä ylipäänsä – liikettä. Reformaation merkkivuotta on siksi hyvä viettää myös liikunnan parissa.

Merkkivuoden keskeiset vuosiluvut 1517 ja 2017 tarjoavat mahdollisuuksia ideointiin. Tässä muutamia ajatuksia:

• Kahden tunnin reformaatiokävely, -hiihto tai -luistelu klo 15–17
• 15 minuutin 17 sekunnin tai 20 minuutin 17 sekunnin juoksu. Järjestetään juoksuradalla, jolloin on helppoa mitata, kuinka pitkälle kukin ehti juosta
• Viiden tunnin liikuntatapahtuma klo 15.17–20.17. Viidessä tunnissa ehtii järjestää monipuolisen liikuntatapahtuman, vaikkapa Helahulinoiden hengessä
• 15,17 kilometrin viestijuoksu

Tapahtumia voi ideoida paikallisten koulujen, urheiluseurojen ja muiden liikunnan alan toimijoiden kanssa. Ensiapu ja muu huolto tulee huomioida alusta asti.

Tapahtumiin voi myös liittää hyväntekeväisyyden esim. keräämällä varoja yhteisvastuulle 15 minuutissa 17 sekunnissa juostujen kilometrien mukaan tai muilla järjestelyillä.

Hyödynnä myös näitä:

• Helahulinat ohjevihkonen – PDF
• Liikkuva seurakunta -tapahtumajulistepohja – WORD
• Kehollisia rukouksia – PDF
• Youtube: liikunnallinen Isä meidän, liikunnallinen Herran siunaus

Liikkuva seurakunta -hanke on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön tuella vuosina 2014–2016. Suomen NMKY:n urheiluliiton ja kirkkohallituksen yhteistyökumppaneita hankkeessa olivat Valo, Suomen Icehearts ja Suomen Latu sekä Invalidiliitto osana Kirkon saavutettavuusohjelmaa.

Keskiviikkona 7.12 juhlittiin Liikkuvan seurakunnan kolmivuotista hanketta, joka on jo muuttunut toimintamalliksi seurakunnissa ympäri Suomea. Juhlassa myös palkittiin emeritusarkkipiispa John Vikström opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä kultaisella ansioristillä tunnustuksena liikuntakulttuurin edistämisestä.

Juhla alkoi liikkuvalla rukouksella ja tervetuliaissanoilla, joiden jälkeen saimme tervehdyksen Olympiakomitealta. Valon ja Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson korosti puheessaan, että kirkko on yhteiskuntamme ykkösarvovaikuttaja. Hän arvosti ennakkoluulottomuutta, jolla Liikkuva seurakunta -toimintamallia lähdettiin rakentamaan. Seurakuntien osallistaminen ja heidän onnistumisten korostaminen sekä kokeilukulttuuri tekivät kolmivuotisesta hankkeesta onnistuneen. Yhteinen työ eri toimijoiden kanssa mahdollistivat rakenteet, joiden avulla toimintamalli voi elää myös hankkeen jälkeen.

Juhlaseminaarin pääpuhuja emeritusarkkipiispa John Vikström esitti kirkon ja liikuntajärjestöjen yhteisiä periaatteita, joita tarvitaan ihmisten välillä niin kouluissa, perheissä kuin työpaikoillakin. Vikström vertasi elämäntaitoja joukkuepeliin:

• Peli kulkee, kun on innostusta ja sisäistä hehkua.

• Peli kulkee, kun se on reilua. Ilman fair playta yhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö eivät toimi.

• Peli kulkee, kun se on hauskaa ja rentoa. Rentoutta tarvitaan elämässä ja yhteistyössä.

• Peli kulkee, kun on erilaisuutta. Erilaisuus ei ole ongelma vaan suuri resurssi.

• Peli kulkee, kun on yhteisöllisyyttä ja saa tuntea kuuluvansa joukkueeseen.

• Peli kulkee, kun on luottamusta.

• Peli kulkee, kun on kannustusta.

• Peli kulkee, kun osaa hävitä. Kun tahtoo oppia voittamaan, pitää ensin oppia häviämään.

• Peli kulkee, kun on hyviä paimenia. Hyvä paimen kulkee suhteessa laumaan kolmessa paikassa: lauman edessä silloin, kun maasto on tuntematon tai vaarallinen. Lauman keskellä oppiakseen tuntemaan laumansa jäseniä. Lauman viimeisenä, jotta hän näkee, miten lauman jäsenet voivat, jotta varmistaa, että kaikki jaksavat ja pysyvät mukana. Jos joku haavoittuu tai eksyy, häntä on autettava.

Pilottiseurakunnista edustamassa olivat Lahden seurakuntayhtymän kasvatuksen johtaja Seppo Vesala sekä Lapuan tuomikirkkoseurakunnan tuomiorovasti Matti Salomäki. Salomäki kertoi puheessaan, kuinka kaikki liikkuvaan seurakuntaan liittyvät tapahtumat ja toiminnot olivat aina positiivisia ja loivat myönteistä ilmapiiriä sekä yhteisöllisyyttä. Lapualla liikunta on tullut kiinteäksi osaksi seurakunnan perustoimintaa. Vesalan mukaan Lahdessa tavoitteeksi asetettu sairaspoissaolojen vähentäminen liikunnan avulla on toteutunut verrattuna viimevuotisiin määriin.

Juhlaseminaarissa kiitettiin kaikkia pilottiseurakuntia, joita ilman hanketta ei olisi voitu toteuttaa. Pilottiseurakunnat ovat luoneet hienoja esimerkkejä toimintamalleista, joita voidaan jakaa eteenpäin.

Liikkuva seurakunta lanseerasi vuoden aikana mukaan tunnettuja liikuntakummeja, jotka esimerkillään antoivat ideoita ja kannustusta liikunnan lisäämiseksi seurakuntayöhön. Mukana juhlaseminaarissa olivat Arvi Lind ja Aira Samulin.

Kuvat: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

evl.fi

Tarina. Meillä kaikilla on tarina. Elämäntarina ja erilaisia tarinoita elämämme varrelta. Blogissani suuntaan ajatukseni kehoni tarinaan.

Aloitin säännöllisen liikunnan harrastamisen, jopa jossain määrin urheilun, 8-vuotiaana. Olen varmasti liikkunut paljon jo ennen kuin menin 8-vuotiaana Oulun Pyrinnön yleisurheilukouluun. 11-vuotiaana aloitin koripalloharrastuksen Oulun NMKY:ssä ja koripalloa pelasin aina yliopistoon saakka. Yliopistossa kehoni innostui kuntosaliharjoittelusta ja spinningistä. Kuortaneen Urheiluopisto työpaikkana avasi keholleni valtavasti uusia lajikokeiluja.

Minua voi helposti luonnehtia liikunnalliseksi ihmiseksi, jonka keholle vaikeampaa ovat liikkumattomuus ja rauhoittuminen kuin itsensä fyysinen rasittaminen ja liikkellä oleminen. Aina ja kaikilla ei ole näin. Voi olla, että sinä joudut patistamaan itsesi liikkeelle, vierastat hengästymistä  ja inhoat hikoilua. Moni on kertonut, kuinka koululiikunta on jättänyt traumoja, on aina valittu viimeisenä joukkueeseen ja liikunnanopettaja on saattanut arvostella kömpelöksi ja hitaaksi. Onneksi näitä tarinoita kuulee enää harvoin nuorempien ihmisten kertomana.

Kehossamme näkyy meidän tarinamme vaiheet. Sinun elintapasi- ja tottumuksesi, geenisi, mahdolliset sairautesi, työsi ja harrastuksesi, kaikki jättävät jälkensä kehoosi ja keho ei ole pysyvä vaan alati muuttuva. Ihmisen ruumiinkuva ja kehollisuus olivat liian pitkään vaiettuja puheenaiheita kirkossamme, mutta suureksi helpotukseni olen huomannut, että näistäkin voi ja saa pappina puhua ihmisten kanssa.Sekä seurakunnan työntekijöiden että seurakuntalaisten kanssa.

Olen pappina toki sielunhoidon ammattilainen ja teen työtä ihmisen sydämen kanssa, mutta kokonaisena ihminen on minua vastapäätä, ei pelkkänä henkenä ja sieluna. Olisihan hän aivan eri näköinenkin silloin. Luut, nahkat, lihakset, rasvat, iho sekä ihmiskehon arvet ja kuormat ovat yhtälailla edessäni. Koko toisen, ainutkertaisen ihmisen elämäntarina on minua vastapäätä ja koko se tarina ansaitsee tulla kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi. Jollekin ihmiselle saatan olla ainoa ihminen, jolle tarinansa voi ja uskaltaa kertoa pelkäämättä tuomituksi tai hylätyksi tulemista.

”Häpeän ollessa voimakasta se estää meitä elämästä.”

Moni meistä kantaa mukanaan häpeää. Häpeäntunnetta ja sen vaikutusta elämän laatuun on viime vuosina tutkittu paljon. Häpeän ollessa voimakasta se estää meitä elämästä. Olemme ikään kuin sen vankeina ja se rajoittaa valintojamme, haluamme kokeilla uusia asioita, heittäytymistämme ja unelmiemme toteuttamista. Epäonnistumisen pelko ja riittämättömyyden ja kelvottomuuden tunteet ovat hallitsevia mielentilojamme ja ihminen käpertyy itsesääliin ja pahimmillaan katkeroituu. Tässä mielentilassa itsestään huolehtiminen ja oman elämän arvostaminen tuntuvat haastavilta, jopa kaukaisilta asioilta. Laiminlyömme jatkuvasti kehomme ja mielemme hyvinvointia, jos minä- ja ruumiinkuvamme muodostuu häpeästä, itsesäälistä ja katkeruudesta.

Kuten huomaat, kehosi tarina voi olla hyvin moniuloitteinen. Liikkumattomuuden ja liikuntavastaisuuden syitä voi elää hyvin syvällä ihmisen sisimmässä ja niistä puhutaan liian vähän. Ei ne sadat ja tuhannet pikadieetit, television  näyttämät ohjelmaformaatit, ihmepillerit tai ostoskanavan mitä oudoimman näkoiset urheilu- ja treenivälineet ole parhaimmassakaan tapauksessa kuin hetken apu ja rahanmeno, jos minä- ja ruumiinkuvasi on vuosia tai vuosikymmeniä ollut omaa itseäsi väheksyvä ja halveksiva.

Voi kunpa jokainen saisi löytää liikunnan iloa ja oppisi hyväksymään itsensä. Kunpa jokainen oppisi olemaan itselleen armollinen, vaalisi ainutkertaista elämäntarinaansa ja huomaisi ennemmin omat vahvuutensa kuin keskittyisi heikkouksiinsa. Kunpa jokainen ruokkisi mieltänsä elämänilolla ja kiitollisuudella eikä myrkyttäisi itseään katkeruudella tai välinpitämättömyydellä.

Ristin käteni tänään erityisesti niiden ihmisten puolesta, jotka kamppailevat edellä mainittujen asioiden kanssa. Tiedän, että teitä on kirkonkin työntekijäjoukossa paljon ja toivon, että saatte tukea, apua ja voimia. Liikunta on lääke, jolla voi hoitaa monia sairauksia, mutta ennen kaikkea sen avulla voi tuo kirjoittamani toivelista täyttyä ja sinun elämääsi aueta aivan uusi tarina.

Syksyisin tsemppiterveisin,

liikuntapappi