Aihearkisto: Liikkuva seurakunta

Metsäkerhoissa ihmetellään luonnon ihmeitä

”Luonto on seikkailu. Se tarjoaa ihmeellisiä löytöjä.”

Nurmijärven seurakunnassa alkoi elokuussa 4-vuotiaiden lasten oma metsäkerho, joka kokoontuu joka viikko säästä riippumatta. Kerhon oma paikka on metsässä 700 metrin päässä seurakunnan tiloista ja ohjelmaan kuuluu erilaisia tehtäviä luonnon ihmeitä tutkiskellen, evästauko, vapaata leikkiaikaa sekä yhteinen tuokio laulujen, lorujen ja kertomusten parissa. 2,5 tuntia kuluu kuin siivillä ja kotiin lähtee hyväntuulisia punaposkisia lapsia.

”Upea liikunnallinen aamupäivä, jossa karkeamotoriikka kehittyy valtavasti!”

-Sanna Puhakka

Jo aiemmin seurakunnassa oli toiminnassa ja on edelleen metsäperhekerho, joka on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille vanhempineen. Mukaan kerhoon saa tulla vapaasti silloin, kun sopii ja kaikille tarvitaan mukaan vain pienet retkieväät, istuinalusta, sään mukainen vaatetus sekä iloista mieltä.

Metsäperhekerho ja metsäkerho ovat maksuttomia ja molemmissa lapset saavat kokea yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa, rakentaa majaa, syödä eväitä, kerätä aarteita, laskea muurahaisia, leikkiä ja laulaa, hiljentyä loppuhartauteen sekä liikkua monipuolisesti, kiivetä ja seikkailla metsäympäristössä.

 Kuva: Sanna Puhakka

Suomen Latu ja Metsämörritoiminta

”Suomen Ladun lastentoiminnan vankka kulmakivi on metsämörritoiminta. Metsämörri-satuhahmo innostaa lapset lähiluontoon leikkimään, liikkumaan, ihmettelemään ja tutkimaan. Toimintaa toteuttavat Suomen Ladun metsämörrinohjaajan koulutuksen saaneet ohjaajat. He toimivat mm varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja Suomen Ladun jäsenyhdistyksissä. Suomen Latu koordinoi ja kehittää suomenkielistä metsämörritoimintaa.” -Suomen Latu

Monissa seurakunnissa työntekijät ovat kouluttautuneet myös Metsämörriohjaajiksi. Metsämörritoimintaan pääsee mukaan suorittamalla Metsämörriohjaajan peruskurssin. Liikkuvan seurakunnan pilottiseurakunnista ainakin Nurmijärvellä ja Lahden seurakuntayhtymässä osa lastenohjaajista on käynyt tämän koulutuksen. Koulutus antaa eväitä esimerkiksi lasten luontokasvatukseen ja varustetietouteen. Peruskurssin jälkeen ohjaajalla on mahdollisuus saada tukea, oppia uutta, syventää osaamistaan ja verkostoitua Metsämörriohjaajan täydennyskoulutuksissa.

Katso lisää: https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/metsamorri.html

 

 

Reformaation merkkivuosi liikunnan parissa

Reformaatio on – kuten kirkon elämä ylipäänsä – liikettä. Reformaation merkkivuotta on siksi hyvä viettää myös liikunnan parissa.

Merkkivuoden keskeiset vuosiluvut 1517 ja 2017 tarjoavat mahdollisuuksia ideointiin. Tässä muutamia ajatuksia:

  • Kahden tunnin reformaatiokävely, -hiihto tai -luistelu klo 15–17
  • 15 minuutin 17 sekunnin tai 20 minuutin 17 sekunnin juoksu. Järjestetään juoksuradalla, jolloin on helppoa mitata, kuinka pitkälle kukin ehti juosta
  • Viiden tunnin liikuntatapahtuma klo 15.17–20.17. Viidessä tunnissa ehtii järjestää monipuolisen liikuntatapahtuman, vaikkapa Helahulinoiden hengessä
  • 15,17 kilometrin viestijuoksu

Tapahtumia voi ideoida paikallisten koulujen, urheiluseurojen ja muiden liikunnan alan toimijoiden kanssa. Ensiapu ja muu huolto tulee huomioida alusta asti.

Tapahtumiin voi myös liittää hyväntekeväisyyden esim. keräämällä varoja yhteisvastuulle 15 minuutissa 17 sekunnissa juostujen kilometrien mukaan tai muilla järjestelyillä.

Hyödynnä myös näitä:

 

LS_banneri_300x100_lila

Unelmat liikkeelle

Terveisiä Unelmat liikkeelle verkostotyön asiantuntijalta seurakunnille:

Olemme harjoitelleet 2015-2016 teemalla Unelmat liikkeelle -toimintatapoja, joilla voidaan vahvistaa yhteistä tekemistä, osallistaa ihmisiä ja verkostoitua paikkakunnan eri toimijoiden kesken. Myös nopeilla kokeiluilla ja vähemmällä suunnittelulla on tärkeä osansa.

Mitä Unelmat liikkeelle – toimintatavat sitten tarkoittavat? Parhaiten asia aukeaa oheisen linkin kautta. Siinä kerrotaan piirrosvideon avulla tärkeimmät periaatteet. Näitä toimintatapoja ollaan käytetty muun muassa Jyväskylässä, Mikkelissä, Tampereella, Varsinais-Suomen kunnissa ja Kainuun kunnissa. Kokemukset ovat hyvinkin rohkaisevia.

Käyttöön voi ottaa myös työpajamallin, jota voi soveltaa haluamallaan tavalla. Työpajat toimivat erinomaisesti kun kootaan yhteen eri toimijoita – esimerkiksi yhdistyksiä, kunnan eri toimijoita ja seurakuntia. Työpajan toteutuksesta voi olla yhteydessä Valoon. Yhteystiedot alla.

Mukaan on tällä hetkellä ilmoittautunut n. 150 paikkakuntaa. Parhaiten asiasta tiedetään paikkakuntasi liikuntatoimessa, mutta voit mieluusti myös kysyä lisätietoja meiltä:

Jukka Pekkala: jukka.pekkala(at)valo.fi

Viestintäasioissa: anna.iso-ahola(at)valo.fi

Saat lisätietoja myös liikunnan aluejärjestöistä.

excercise

”Unelmat liikkeelle on valtakunnallisesti levittäytyvä toimintatapa, joka innostaa, osallistaa, verkottaa ja rohkaisee yksittäisiä ihmisiä ja eri toimijoita kokeilemaan yhdessä eri keinoja liikunnan lisäämiseksi.”


Tavoitteena on uudella tavalla lisätä liikettä, iloa ja hyvinvointia suomalaisille – saada unelmat liikkeelle. Valon koordinoima Unelmat liikkeelle -kokonaisuus on osa Suomen satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa vuonna 2017. Lisätietoa: http://www.unelmatliikkeelle.fi/ 

 

 

kotaja

Amanda Kotaja: ”Se, että olen pyörätuolissa, ei ole hidastanut mua päivääkään”

Amanda Kotaja on helsinkiläinen pyörätuolikelaaja.Hän on saavuttanut muun muassa EM-kultaa 100 ja 400 metrin ratakelauksilla ja uusi euroopanmestaruutensa vuonna 2014. Kotaja voitti myös Dohan MM-kisoissa 200 metrillä kultaa, 100 metrillä hopeaa ja sijoittui 400 metrillä kahdeksanneksi vuonna 2015.

Amanda kertoo, että on harrastanut liikuntaa koko ikänsä ja eri lajikokeilujen kautta päätynyt pyörätuolikelauksen pariin. Pyörätuoli ei ole ikinä ollut esteenä hänen elämässään.  Kantavana voimana hänen urheilu-urallaan on ilo liikuntaa ja urheilua kohtaan. Se, että saa viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa, on myös tärkeää ja auttaa joka päivä jaksamaan.

”Kaikki voi liikkua omalla tavallaan.”                                       – Amanda Kotaja

Nyt Amanda Kotaja on lupautunut Liikkuvan seurakunnan liikuntakummiksi ja innostaa kaikkia löytämään sen lajin, jonka parissa viihtyy parhaiten. Hän kannustaakin kaikkia lapsia, nuoria ja aikuisia liikkumaan omalla tavallaan. Liikunnan ja urheilun parista voi löytää uusia ystäviä ja enemmän energiaa elämään!

Liikkuva seurakunta -juhlaseminaari

Liikkuva seurakunta -hanke on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön tuella vuosina 2014–2016. Suomen NMKY:n urheiluliiton ja kirkkohallituksen yhteistyökumppaneita hankkeessa olivat Valo, Suomen Icehearts ja Suomen Latu sekä Invalidiliitto osana Kirkon saavutettavuusohjelmaa.

Keskiviikkona 7.12 juhlittiin Liikkuvan seurakunnan kolmivuotista hanketta, joka on jo muuttunut toimintamalliksi seurakunnissa ympäri Suomea. Juhlassa myös palkittiin emeritusarkkipiispa John Vikström opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä kultaisella ansioristillä tunnustuksena liikuntakulttuurin edistämisestä.

liikkuvaseurakunta-ylakuva-riparit

Juhla alkoi liikkuvalla rukouksella ja tervetuliaissanoilla, joiden jälkeen saimme tervehdyksen Olympiakomitealta. Valon ja Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson korosti puheessaan, että kirkko on yhteiskuntamme ykkösarvovaikuttaja. Hän arvosti ennakkoluulottomuutta, jolla Liikkuva seurakunta -toimintamallia lähdettiin rakentamaan. Seurakuntien osallistaminen ja heidän onnistumisten korostaminen sekä kokeilukulttuuri tekivät kolmivuotisesta hankkeesta onnistuneen. Yhteinen työ eri toimijoiden kanssa mahdollistivat rakenteet, joiden avulla toimintamalli voi elää myös hankkeen jälkeen.

Juhlaseminaarin pääpuhuja emeritusarkkipiispa John Vikström esitti kirkon ja liikuntajärjestöjen yhteisiä periaatteita, joita tarvitaan ihmisten välillä niin kouluissa, perheissä kuin työpaikoillakin. Vikström vertasi elämäntaitoja joukkuepeliin:

• Peli kulkee, kun on innostusta ja sisäistä hehkua.

• Peli kulkee, kun se on reilua. Ilman fair playta yhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö eivät toimi.

• Peli kulkee, kun se on hauskaa ja rentoa. Rentoutta tarvitaan elämässä ja yhteistyössä.

• Peli kulkee, kun on erilaisuutta. Erilaisuus ei ole ongelma vaan suuri resurssi.

• Peli kulkee, kun on yhteisöllisyyttä ja saa tuntea kuuluvansa joukkueeseen.

• Peli kulkee, kun on luottamusta.

• Peli kulkee, kun on kannustusta.

• Peli kulkee, kun osaa hävitä. Kun tahtoo oppia voittamaan, pitää ensin oppia häviämään.

• Peli kulkee, kun on hyviä paimenia. Hyvä paimen kulkee suhteessa laumaan kolmessa paikassa: lauman edessä silloin, kun maasto on tuntematon tai vaarallinen. Lauman keskellä oppiakseen tuntemaan laumansa jäseniä. Lauman viimeisenä, jotta hän näkee, miten lauman jäsenet voivat, jotta varmistaa, että kaikki jaksavat ja pysyvät mukana. Jos joku haavoittuu tai eksyy, häntä on autettava.

Pilottiseurakunnista edustamassa olivat Lahden seurakuntayhtymän kasvatuksen johtaja Seppo Vesala sekä Lapuan tuomikirkkoseurakunnan tuomiorovasti Matti Salomäki. Salomäki kertoi puheessaan, kuinka kaikki liikkuvaan seurakuntaan liittyvät tapahtumat ja toiminnot olivat aina positiivisia ja loivat myönteistä ilmapiiriä sekä yhteisöllisyyttä. Lapualla liikunta on tullut kiinteäksi osaksi seurakunnan perustoimintaa. Vesalan mukaan Lahdessa tavoitteeksi asetettu sairaspoissaolojen vähentäminen liikunnan avulla on toteutunut verrattuna viimevuotisiin määriin.

Juhlaseminaarissa kiitettiin kaikkia pilottiseurakuntia, joita ilman hanketta ei olisi voitu toteuttaa. Pilottiseurakunnat ovat luoneet hienoja esimerkkejä toimintamalleista, joita voidaan jakaa eteenpäin.

Liikkuva seurakunta lanseerasi vuoden aikana mukaan tunnettuja liikuntakummeja, jotka esimerkillään antoivat ideoita ja kannustusta liikunnan lisäämiseksi seurakuntayöhön. Mukana juhlaseminaarissa olivat Arvi Lind ja Aira Samulin.

arvi_300px

Liikkuvan seurakunnan juhlavuoden liikuntakummi Aira Samulin.

Kuvat: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

evl.fi

Kehollisia rukouksia

Rakas sydämeni

Saat laittaa kätesi sydämesi päälle.

”Ruokin sinua kiitollisuudella, elämänilolla ja myönteisellä elämänasenteella. En myrkytä sinua katkeruudella, välinpitämättömyydellä ja ilkeydellä. Avaan sinut läheisilleni, en pidä sisälläsi liikaa synkkiä salaisuuksia. En tukahduta sinua kovalla rasvalla enkä suolalla, huollan sinua hyvillä rasvoilla ja monipuolisella ja säännöllisellä kotiruualla.”

Saat nostaa kätesi ylös kohti kattoa

”Vien sinut raikkaaseen ilmaan ja annan sinun hengästyä joka päivä ainakin 15 minuutin ajan. Annan sinun elää täyttä elämää, tarttua mahdollisuuksiin ja ottaa välillä riskejäkin.”

Saat laittaa kätesi ristiin

”En jätä sinua kotiin murehtimaan ja miettimään liikaa, siihen elämäni on aivan liian lyhyt. Annan sinulle päivittäin levonhetkiä ja hiljennyn kuuntelemaan, mitä haluat minulle kertoa.”

Saat laittaa kätesi sydämesi päälle

”Annan sinun olla uskon, toivon ja rakkauden asuinsija ja menen sinä edellä minun jokaiseen päivääni.”

   hands_heart

Rakkaat jalkani

Nostellaan jalkoja vuoron perään ilmaan.

”Rakas Taivaallinen Isäni, kiitos minun jaloistani. Kiitos, että näillä jaloilla olen saanut kulkea Sinun johdattamana ja varjeluksessa. Anna minun olla apujalkoina sellaiselle lähimmäiselle, jonka omat jalat eivät enää kanna.”

Pyöritellään nilkkoja molempiin suuntiin.

”Vie nämä jalat sinne, missä niitä tarvitaan ja missä ne voivat palvella lähimmäistä. Osoita suunta jokaisen päivän askeliin.”

Tömistellään jalkapohjia maata vasten.

”Ethän anna näiden jalkojen koskaan satuttaa ketään. Rohkaise niitä pysähtymään, kun on liian kiire ja kiiruhtamaan, jos joku tarvitsee juuri nyt minun apuani.”

Taputellaan reisien lihakset edestä, sivuilta ja takaa.

”Kiitos tästä päivästä, jonka Sinä meille valmistat. Anna jaloilleni luottamusta, että Sinun kanssasi on hyvä kulkea tänäänkin. Kannathan silloin, kun omat jalkani eivät jaksa. Vie meidät kaikki myös perille tämän elämän päätyttyä Sinun Taivaalliseen kotiisi. Kiitos elämäni mittaisesta matkasta.”

apostolinenkokous

Rakkaat käteni

Pyöritellään hartioita molempiin suuntiin muutaman kerran. Voidaan pyörittää myös koko käsivartta.

”Rakas taivaallinen Isäni, kiitos minun käsistäni. Kiitos, että näillä käsillä olen saanut tehdä elämäni töitä ja askareita. Anna minun käsieni olla auttavaiset kädet, kädet, joilla voin ilahduttaa lähimmäistä. ”

Pyöritellään ranteita molempiin suuntiin.

”Ohjaa käteni sinne, missä tarvitaan kantajia ja lohduttajia. Rohkaise minua mieluummin tarttumaan kiinni haasteisiin kuin välttelemään ja torjumaan kaikkea vastaan tulevaa.”

Taputetaan käsiä yhteen.

”Ethän anna käteni koskaan mennä nyrkkiin. Rohkaise laittamaan ne ristiin joka päivä ja kiittämään Sinua kaikesta. Anna käsieni olla Sinulle kunniaksi ja muille iloksi ja avuksi.”

Taputellaan käsien lihakset sekä ojentaja- että koukistajapuolelta, olka- ja kyynärvarresta.

”Anna käsilleni luottamusta, että Sinun kanssasi on hyvä kulkea tänäänkin. Sinä annat käsilleni työn ja levon. Ethän koskaan päästä minun kädestäni irti.”

Piirretään ristinmerkki omaan rintaan ja otsaan.

”Kiitos rististä, joka on piirretty minun rintaani ja otsaani on jo pienenä vauvana ja joka piirretään myös minun arkulleni. Ristinmerkki kertoo, että minä kuulun sinulle. Sinun hyviin käsiisi minä saan antaa elämäni.”

 

praying

Aamen.

 

 

Ikinuori Aira Samulin liikuntakummina

Aira Samulin on tanssinopettaja ja yrittäjä. Hänet tunnetaan ikinuorena aktiivisen ikääntymisen puolustajana. Vuonna 2011 hän perusti nimeään kantavan säätiön, jonka varat menevät mielenterveys- ja vanhustyöhön.

Aira luotsaa myös Nummi-Pusulassa Hyrsylän kylässä Hyrsylän Mutka -nimistä oman synnyinkotinsa muistoksi rakennettua hirsitaloa, missä muistetaan talvi -ja jatkosodan aikaa ja Karjalaa. Hyrsylän mutkaan voi varata ryhmämatkoja ja siellä pääsee ihailemaan lelumuseota sekä vanhaa veturia ja sodassa käytettyä tykkiä.

”Jokainen on tanssiessaan kaunis eikä koskaan voi tanssia väärin.”

Täyttäessään 89 vuotta, Aira lanseerasi lonkero -tanssikoregrafian.  Tanssissa ollaan paikallaan ja liikkeet tehdään käsillä. Tarkoituksena on vetreyttää ryhtiä, aivoja ja muistia. Kämmenpohjien ärsyttäminen antaa virikkeitä aivoille ja käsien liikkeet musiikin tahdissa edesauttaa parempaa muistia. Liikkeet voi tehdä pyörätuolissa, keinutuolissa, paikallaan seisoen ja miksei myös omalla työpisteellä.

 

Verkkarikirkkojen kautta luontevaa yhteistyötä

Seurakunnissa on monta erilaista tapaa toteuttaa liikkuvaa seurakuntaa, sanoo tuorein Liikkuvan seurakunnan liikuntakummi Sari Essayah. Sarille läheinen tapa yhdistää seurakunta ja liikunta, on urheiluväen kirkkopyhä. Monessa seurakunnassa tällaisia liikuntakirkkoja järjestetään joka vuosi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja liikuntakirkkojakin on toteutettu eri nimillä ja eri tavoin. On ollut hölkkäkirkkoja, monokirkkoja, metsäkirkkoja, verkkarikirkkoja, hyvänolonkirkkoja ja pyöräkirkkoja.

Usein se viedään luontoon toteutettavaksi ja pidetään erillään sunnuntain aamujumalanpalveluksesta, mutta Suomessa on seurakuntia, joissa urheilu- ja liikuntaväen kirkkopyhä on vakiintunut yhdeksi pääjumalanpalvelukseksi muiden erityispyhien rinnalla. Muun muassa Simpeleellä juhlittiin Simpeleen urheilijoiden 80-vuotista taivalta sekä Mikkelinpäivää ja vanhusten kirkkopyhää verkkarikirkolla. Lapualla verkkarikirkkoja on järjestetty jo monena vuonna seurakunnan liikuntaviikon yhteydessä.

Liikuntakirkot luovatkin luontevaa yhteistyötä seurakuntien ja paikallisten urheiluseurojen ja järjestöjen kesken. Liikuntakirkossa nimensä mukaisesti liikutaan ja sen voi toteuttaa monella eri tavalla. Jumalanpalveluksessa on liikunnallisia ja kehollisia elementtejä, ja sen jälkeen yhteistä liikuntaa esimerkiksi sauvakävellen, juosten tai pyöräillen.

Liikunta voi liittyä myös johonkin tiettyyn lajiin, jos vaikkapa juhlitaan paikallista koripalloseuraa tai verkkarikirkkoon voi yhdistää isommankin tapahtuman. Seurakunnan työntekijöiden kannattaa pyytää liikunnan asiantuntija paikalle urheiluseurasta, kaupungin liikuntatoimesta tai liikunnan aluejärjestöstä opastamaan esimerkiksi oikeaa sauvakävelytekniikkaa.

”Tämä on armollista liikuntaa, jos mikä.”

– Sari Essayah

Liikuntakirkossa voi olla myös pieni kehonhuoltohetki, kirkon alku- tai loppuverryttely, ja se pidetään ennen tai jälkeen jumalanpalveluksen. Jumalanpalvelukseen voi yhdistää myös liikkuen kirkkoon – ajatuksen, jolloin kirkkoon lähdetään kävellen ja kävelyporukkaan saa liittyä matkan varrelta. Kävelymatkoja voi olla erimittaisia ja ne voidaan aikatauluttaa ja tiedottaa seurakuntalaisille etukäteen. Liikuntakirkot kokoavat kaiken ikäiset vauvasta vaariin liikkeelle.

”Yhdessä seurakunnassa vieraillessani oli hyvin koskettavaa, kun paikkakunnan palvelutalo oli kirkon vieressä ja sen kohdalla oli kävelymatkan viimeinen pysäkki ennen kirkkoa. Moni vanhus liittyi joukkoomme rollaattorin kanssa. Tuntui, että tuossa kävelyssä konkretisoitui yksi työmme tärkeimmistä arvoista; kaikki saavat tulla.”
– Liikuntapappi Eeva-Liisa Helle-Lahti

liikuntakirkko_lapua liikuntakirkko_lapua2

 

Kehoni kertoo – olenko kuulolla?

Tarina. Meillä kaikilla on tarina. Elämäntarina ja erilaisia tarinoita elämämme varrelta. Blogissani suuntaan ajatukseni kehoni tarinaan.

Aloitin säännöllisen liikunnan harrastamisen, jopa jossain määrin urheilun, 8-vuotiaana. Olen varmasti liikkunut paljon jo ennen kuin menin 8-vuotiaana Oulun Pyrinnön yleisurheilukouluun. 11-vuotiaana aloitin koripalloharrastuksen Oulun NMKY:ssä ja koripalloa pelasin aina yliopistoon saakka. Yliopistossa kehoni innostui kuntosaliharjoittelusta ja spinningistä. Kuortaneen Urheiluopisto työpaikkana avasi keholleni valtavasti uusia lajikokeiluja.

Minua voi helposti luonnehtia liikunnalliseksi ihmiseksi, jonka keholle vaikeampaa ovat liikkumattomuus ja rauhoittuminen kuin itsensä fyysinen rasittaminen ja liikkellä oleminen. Aina ja kaikilla ei ole näin. Voi olla, että sinä joudut patistamaan itsesi liikkeelle, vierastat hengästymistä  ja inhoat hikoilua. Moni on kertonut, kuinka koululiikunta on jättänyt traumoja, on aina valittu viimeisenä joukkueeseen ja liikunnanopettaja on saattanut arvostella kömpelöksi ja hitaaksi. Onneksi näitä tarinoita kuulee enää harvoin nuorempien ihmisten kertomana.

sunset

Kehossamme näkyy meidän tarinamme vaiheet. Sinun elintapasi- ja tottumuksesi, geenisi, mahdolliset sairautesi, työsi ja harrastuksesi, kaikki jättävät jälkensä kehoosi ja keho ei ole pysyvä vaan alati muuttuva. Ihmisen ruumiinkuva ja kehollisuus olivat liian pitkään vaiettuja puheenaiheita kirkossamme, mutta suureksi helpotukseni olen huomannut, että näistäkin voi ja saa pappina puhua ihmisten kanssa.Sekä seurakunnan työntekijöiden että seurakuntalaisten kanssa.

Olen pappina toki sielunhoidon ammattilainen ja teen työtä ihmisen sydämen kanssa, mutta kokonaisena ihminen on minua vastapäätä, ei pelkkänä henkenä ja sieluna. Olisihan hän aivan eri näköinenkin silloin. Luut, nahkat, lihakset, rasvat, iho sekä ihmiskehon arvet ja kuormat ovat yhtälailla edessäni. Koko toisen, ainutkertaisen ihmisen elämäntarina on minua vastapäätä ja koko se tarina ansaitsee tulla kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi. Jollekin ihmiselle saatan olla ainoa ihminen, jolle tarinansa voi ja uskaltaa kertoa pelkäämättä tuomituksi tai hylätyksi tulemista.

”Häpeän ollessa voimakasta se estää meitä elämästä.”

Moni meistä kantaa mukanaan häpeää. Häpeäntunnetta ja sen vaikutusta elämän laatuun on viime vuosina tutkittu paljon. Häpeän ollessa voimakasta se estää meitä elämästä. Olemme ikään kuin sen vankeina ja se rajoittaa valintojamme, haluamme kokeilla uusia asioita, heittäytymistämme ja unelmiemme toteuttamista. Epäonnistumisen pelko ja riittämättömyyden ja kelvottomuuden tunteet ovat hallitsevia mielentilojamme ja ihminen käpertyy itsesääliin ja pahimmillaan katkeroituu. Tässä mielentilassa itsestään huolehtiminen ja oman elämän arvostaminen tuntuvat haastavilta, jopa kaukaisilta asioilta. Laiminlyömme jatkuvasti kehomme ja mielemme hyvinvointia, jos minä- ja ruumiinkuvamme muodostuu häpeästä, itsesäälistä ja katkeruudesta.

Kuten huomaat, kehosi tarina voi olla hyvin moniuloitteinen. Liikkumattomuuden ja liikuntavastaisuuden syitä voi elää hyvin syvällä ihmisen sisimmässä ja niistä puhutaan liian vähän. Ei ne sadat ja tuhannet pikadieetit, television  näyttämät ohjelmaformaatit, ihmepillerit tai ostoskanavan mitä oudoimman näkoiset urheilu- ja treenivälineet ole parhaimmassakaan tapauksessa kuin hetken apu ja rahanmeno, jos minä- ja ruumiinkuvasi on vuosia tai vuosikymmeniä ollut omaa itseäsi väheksyvä ja halveksiva.

vapaus

Voi kunpa jokainen saisi löytää liikunnan iloa ja oppisi hyväksymään itsensä. Kunpa jokainen oppisi olemaan itselleen armollinen, vaalisi ainutkertaista elämäntarinaansa ja huomaisi ennemmin omat vahvuutensa kuin keskittyisi heikkouksiinsa. Kunpa jokainen ruokkisi mieltänsä elämänilolla ja kiitollisuudella eikä myrkyttäisi itseään katkeruudella tai välinpitämättömyydellä.

Ristin käteni tänään erityisesti niiden ihmisten puolesta, jotka kamppailevat edellä mainittujen asioiden kanssa. Tiedän, että teitä on kirkonkin työntekijäjoukossa paljon ja toivon, että saatte tukea, apua ja voimia. Liikunta on lääke, jolla voi hoitaa monia sairauksia, mutta ennen kaikkea sen avulla voi tuo kirjoittamani toivelista täyttyä ja sinun elämääsi aueta aivan uusi tarina.

Syksyisin tsemppiterveisin,

liikuntapappi

Sari Essayahista liikuntakummi

Sari Essayah on suomalainen kristillisdemokraattien poliitikko, kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja vuodesta 2015. Hän on myös entinen menestynyt kilpakävelijä ja voitti urheilu-uransa aikana kilpakävelyn maailmanmestaruuden ja teki seitsemän edelleen voimassa olevaa Suomen ennätystä.

Elokuussa 2016 Sari Essayah valittiin jäseneksi Kansainväliseen olympiakomiteaan. Essayah valittiin toimeen Kansainvälisen olympiakomitean kokouksessa Rio de Janeirossa ja hän on Kansainvälisen olympiakomitean kahdeksas suomalaisjäsen.

Seurakunnissa on monta erilaista tapaa toteuttaa liikkuvaa seurakuntaa, sanoo Sari Essayah. Hän kertoo, että esimerkiksi kokoukset voisi järjestää kävellen, niin sanottuina apostolisina kokouksina.

Liikkuva seurakunta -projektin juhlavuoden liikuntakummi Sari Essayah.

Sarille läheinen tapa yhdistää seurakunta ja liikunta on ollut urheiluväen kirkkopyhät. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näitä kirkkopyhiä kutsutaan eri puolilla eri tavoin, esimerkiksi verkkarikirkko, liikuntakirkko ja hölkkäkirkko. Näiden jumalanpalvelusten jälkeen lähdetään yhdessä vielä liikkumaan ja voidaan toteuttaa myös muutakin tapahtumaa. Se on armollista liikuntaa, jos mikä, painottaa Essayah.

Erityisesti se on tärkeää, että ollaan yhdessä ja ollaan liikkeessä. Liikutaan yhdessä!