Aira Samulin on tanssinopettaja ja yrittäjä. Hänet tunnetaan ikinuorena aktiivisen ikääntymisen puolustajana. Vuonna 2011 hän perusti nimeään kantavan säätiön, jonka varat menevät mielenterveys- ja vanhustyöhön.

Aira luotsaa myös Nummi-Pusulassa Hyrsylän kylässä Hyrsylän Mutka -nimistä oman synnyinkotinsa muistoksi rakennettua hirsitaloa, missä muistetaan talvi -ja jatkosodan aikaa ja Karjalaa. Hyrsylän mutkaan voi varata ryhmämatkoja ja siellä pääsee ihailemaan lelumuseota sekä vanhaa veturia ja sodassa käytettyä tykkiä.

”Jokainen on tanssiessaan kaunis eikä koskaan voi tanssia väärin.”

Täyttäessään 89 vuotta, Aira lanseerasi lonkero -tanssikoregrafian.  Tanssissa ollaan paikallaan ja liikkeet tehdään käsillä. Tarkoituksena on vetreyttää ryhtiä, aivoja ja muistia. Kämmenpohjien ärsyttäminen antaa virikkeitä aivoille ja käsien liikkeet musiikin tahdissa edesauttaa parempaa muistia. Liikkeet voi tehdä pyörätuolissa, keinutuolissa, paikallaan seisoen ja miksei myös omalla työpisteellä.

Seurakunnissa on monta erilaista tapaa toteuttaa liikkuvaa seurakuntaa, sanoo tuorein Liikkuvan seurakunnan liikuntakummi Sari Essayah. Sarille läheinen tapa yhdistää seurakunta ja liikunta, on urheiluväen kirkkopyhä. Monessa seurakunnassa tällaisia liikuntakirkkoja järjestetään joka vuosi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja liikuntakirkkojakin on toteutettu eri nimillä ja eri tavoin. On ollut hölkkäkirkkoja, monokirkkoja, metsäkirkkoja, verkkarikirkkoja, hyvänolonkirkkoja ja pyöräkirkkoja.

Usein se viedään luontoon toteutettavaksi ja pidetään erillään sunnuntain aamujumalanpalveluksesta, mutta Suomessa on seurakuntia, joissa urheilu- ja liikuntaväen kirkkopyhä on vakiintunut yhdeksi pääjumalanpalvelukseksi muiden erityispyhien rinnalla. Muun muassa Simpeleellä juhlittiin Simpeleen urheilijoiden 80-vuotista taivalta sekä Mikkelinpäivää ja vanhusten kirkkopyhää verkkarikirkolla. Lapualla verkkarikirkkoja on järjestetty jo monena vuonna seurakunnan liikuntaviikon yhteydessä.

Liikuntakirkot luovatkin luontevaa yhteistyötä seurakuntien ja paikallisten urheiluseurojen ja järjestöjen kesken. Liikuntakirkossa nimensä mukaisesti liikutaan ja sen voi toteuttaa monella eri tavalla. Jumalanpalveluksessa on liikunnallisia ja kehollisia elementtejä, ja sen jälkeen yhteistä liikuntaa esimerkiksi sauvakävellen, juosten tai pyöräillen.

Liikunta voi liittyä myös johonkin tiettyyn lajiin, jos vaikkapa juhlitaan paikallista koripalloseuraa tai verkkarikirkkoon voi yhdistää isommankin tapahtuman. Seurakunnan työntekijöiden kannattaa pyytää liikunnan asiantuntija paikalle urheiluseurasta, kaupungin liikuntatoimesta tai liikunnan aluejärjestöstä opastamaan esimerkiksi oikeaa sauvakävelytekniikkaa.

”Tämä on armollista liikuntaa, jos mikä.”

– Sari Essayah

Liikuntakirkossa voi olla myös pieni kehonhuoltohetki, kirkon alku- tai loppuverryttely, ja se pidetään ennen tai jälkeen jumalanpalveluksen. Jumalanpalvelukseen voi yhdistää myös liikkuen kirkkoon – ajatuksen, jolloin kirkkoon lähdetään kävellen ja kävelyporukkaan saa liittyä matkan varrelta. Kävelymatkoja voi olla erimittaisia ja ne voidaan aikatauluttaa ja tiedottaa seurakuntalaisille etukäteen. Liikuntakirkot kokoavat kaiken ikäiset vauvasta vaariin liikkeelle.

”Yhdessä seurakunnassa vieraillessani oli hyvin koskettavaa, kun paikkakunnan palvelutalo oli kirkon vieressä ja sen kohdalla oli kävelymatkan viimeinen pysäkki ennen kirkkoa. Moni vanhus liittyi joukkoomme rollaattorin kanssa. Tuntui, että tuossa kävelyssä konkretisoitui yksi työmme tärkeimmistä arvoista; kaikki saavat tulla.”
– Liikuntapappi Eeva-Liisa Helle-Lahti

Sari Essayah on suomalainen kristillisdemokraattien poliitikko, kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja vuodesta 2015. Hän on myös entinen menestynyt kilpakävelijä ja voitti urheilu-uransa aikana kilpakävelyn maailmanmestaruuden ja teki seitsemän edelleen voimassa olevaa Suomen ennätystä.

Elokuussa 2016 Sari Essayah valittiin jäseneksi Kansainväliseen olympiakomiteaan. Essayah valittiin toimeen Kansainvälisen olympiakomitean kokouksessa Rio de Janeirossa ja hän on Kansainvälisen olympiakomitean kahdeksas suomalaisjäsen.

Seurakunnissa on monta erilaista tapaa toteuttaa liikkuvaa seurakuntaa, sanoo Sari Essayah. Hän kertoo, että esimerkiksi kokoukset voisi järjestää kävellen, niin sanottuina apostolisina kokouksina.

Sarille läheinen tapa yhdistää seurakunta ja liikunta on ollut urheiluväen kirkkopyhät. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näitä kirkkopyhiä kutsutaan eri puolilla eri tavoin, esimerkiksi verkkarikirkko, liikuntakirkko ja hölkkäkirkko. Näiden jumalanpalvelusten jälkeen lähdetään yhdessä vielä liikkumaan ja voidaan toteuttaa myös muutakin tapahtumaa. Se on armollista liikuntaa, jos mikä, painottaa Essayah.

Erityisesti se on tärkeää, että ollaan yhdessä ja ollaan liikkeessä. Liikutaan yhdessä!

”Freddi”, eli Fredrik Smulter, on penkkipunnerruksen nelinkertainen maailmanmestari vuosilta 2009, 2012, 2014 ja 2015. Vuonna 2014 hän teki maailmanennästystuloksen 400 kg ja voitti superraskaan sarjan maailmanmestaruuden. Vuonna 2015 maailmanmestaruuskisoissa Sundsvallissa hän vielä paransi ennätykseksi 401 kg.

Kirkko on ollut  osa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja siksi hän lupautuikin Kirkon liikuntakummiksi. Hän haluaa antaa saamastaan myös takaisin. Smulter kehoittaa nuoria liikkumaan ja urheilemaan, mutta ei pelkästään fyysisen hyödyn takia – on myös hyvä kuulua johonkin.

”Urheilu on hyvä tapa oppia kunnioittamaan muita ja kerhoon tai yhteisöön kuuluminen tekee elämän vähän paremmaksi ja vähän helpommaksi.”

Fyrfaldige världsmästaren i bänkpress Fredrik ”Freddi” Smulter är den senaste av kyrkans motionsfaddrar som vill uppmuntra finländarna till en mera rörlig livsstil. Kyrkan har varit en del av hans barndom och ungdom, nu vill han ge något tillbaka.

– Jag uppmanar alla unga att röra på sig och idrotta. Inte bara för den fysiska nyttan utan också för att idrott är ett bra sätt att få respekt och lära sig respektera andra, säger Smulter.

Fredrik ”Freddi” Smulter blev världsmästare i bänkpress åren 2009, 2012, 2014 och 2015. Han bor i Malax, där han också varit förtroendevald i församlingen. Smulter är gift och har två barn. Till vardags arbetar han som väktare i Vasa.

Gemenskap gör livet lite lättare

Den frivilliga fadderns uppgift är att vara ambassadör för en mera rörlig församling. Det viktigaste är att uppmuntra och inspirera till glädje i motion och idrott.

Smulter tycker att idrott inte bara handlar om den fysiska hälsan utan också om sinnesro.

– Det är bra för psyket att idrotta. Det är viktigt att höra någonstans oavsett om det är en församling eller en idrottsklubb, att ha ett gäng, en klubb, en församling att känna sig hemma i, framhåller han.

– Att få höra till en klubb eller en gemenskap gör livet lite bättre och lite lättare.

Tinja-Riikka Korpela on suomalainen jalkapalloilija, joka pelaa saksalaisessa Bayern Münchenissä sekä Suomen maajoukkueessa. Hänet valittiin myös 2013 vuoden naisjalkapalloilijaksi Suomessa. Korpela kertoo, että hänellä on NMKY-taustaa Oulusta ja hänestä onkin hienoa, miten NMKY tekee yhdessä seurakuntien kanssa tätä Liikkuva seurakunta -hanketta.

Liikunta ja urheilu ovat olleet iso osa Tinja-Riikan elämää jo pienestä asti ja voimavara, joka auttaa jaksamaan jokapäiväisessä elämässä. Liikunnasta tuleva hyvä olo ei ole pelkästään fyysistä vaan myös henkistä hyvää oloa. Urheilu on tuonut hänen elämäänsä rikkautta siinäkin mielessä, että on päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin erilaisista kulttuureista ja opettanut toimimaan yhdessä ihmisten kanssa. Sosiaalinen puoli on iso osa urheilua.

Hän kertoo, että on kunnia olla liikuntakummina ja esimerkkinä muille. ”Itse olen saanut tehdä rakkaasta harrastuksesta ammatin ja päässyt toteuttamaan unelmiani.” Seurakuntalaisille hän lähettää terveisiä, että ihminen on luotu liikkumaan.

”Liikkukaa omien mahdollisuuksienne mukaan ja tehkää yhdessä muiden kanssa!”

Maaliskuun liikuntakummina on entinen koripalloilija, nykyisin Walter ry:n toiminnanjohtaja Maurizio Pratesi. Maurizio pelasi koripallouransa aikana Suomen miesten maajoukkueessa sekä Saksan bundesliigassa.

Walter ry:n tarkoituksena on edistää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta Suomessa, erityisesti lasten ja nuorten parissa. Walter pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan ihmisten arvomaailmaan: edistämään muiden kunnioittamista, ymmärtämistä, välittämistä ja vastuun ottamista. -walter.fi

Liikunta on aina ollut keskeinen asia Maurizion elämässä ja siksi hän halusikin lähteä mukaan liikuntakummiksi.

Hän kertoo, että liikunta on väline, jonka avulla on mahdollisuus auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Se kokoaa nuoria yhteen erilaisista lähtökohdista ja edistää sosiaalista voimaantumista sekä ryhmään kuulumista.

Pratesi kävi nuorempana Maunulan seurakunnan sählykerhoa ja kertoi sen olleen hyvä kokemus. Seurakuntien yhteisessä sählyturnauksessa hän sai kokea yhteenkuuluvuutta ja onnistumisen kokemuksia.

Nyt hän rohkaiseekin seurakuntia tekemään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja laittamaan hyvät tilat hyötykäyttöön.

Yhteistyöllä pystytään tekemään todella paljon ja siitä kaikki hyötyisivät.

Helmikuun liikuntakummina on jääkiekkoilija ja olympiamitalisti Emma Terho! Terho oli mukana voittamassa pronssia Naganon talviolympialaisissa ja oli tällöin vasta 16-vuotias eli kaikkien aikojen nuorin suomalainen olympiamitalisti. Hänen pelinumeronsa (3) oli Ohio Staten ensimmäinen naisten kiekkojoukkueen historiassa jäädytetty numero, ja Suomessa Terho on ensimmäinen nainen jääkiekkoliiton hallituksessa.

Hän kannustaa lisäämään päivittäistä arkiliikuntaa esimerkiksi vaihtamalla hissi portaisiin ja lyhyt automatka kävelyyn tai pyöräilyyn. Emma Terho kertoo, että kahden pienen lapsen äitinä liikunta on hänelle tärkeää.

”Lähdin mukaan Liikkuva seurakunta -kampanjaan, koska liikunta kuuluu kaikille ihmisille. Seurakunta puolestaan on toimija, johon kuuluu eri taustaisia ihmisiä, joita liikunta voi yhteisen kielen tavoin yhdistää.”

”Liikunta tuo hyvää mieltä ja esimerkiksi pelit ja yhteinen tekeminen kavereiden kanssa on myös tärkeä yhteisöllinen asia”, Emma Terho muistuttaa.

Vapaaehtoisen kummin tehtävänä on toimia liikkuvamman seurakunnan sanansaattajana. Tärkeintä on innostaa sekä seurakuntien työntekijöitä että seurakuntalaisia liikunnan ja urheilun iloon.

Liikkuva seurakunta – Lupa liikkua!