Sari Essayahista liikuntakummi

Sari Essayah on suomalainen kristillisdemokraattien poliitikko, kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja vuodesta 2015. Hän on myös entinen menestynyt kilpakävelijä ja voitti urheilu-uransa aikana kilpakävelyn maailmanmestaruuden ja teki seitsemän edelleen voimassa olevaa Suomen ennätystä.

Elokuussa 2016 Sari Essayah valittiin jäseneksi Kansainväliseen olympiakomiteaan. Essayah valittiin toimeen Kansainvälisen olympiakomitean kokouksessa Rio de Janeirossa ja hän on Kansainvälisen olympiakomitean kahdeksas suomalaisjäsen.

Seurakunnissa on monta erilaista tapaa toteuttaa liikkuvaa seurakuntaa, sanoo Sari Essayah. Hän kertoo, että esimerkiksi kokoukset voisi järjestää kävellen, niin sanottuina apostolisina kokouksina.

Liikkuva seurakunta -projektin juhlavuoden liikuntakummi Sari Essayah.

Sarille läheinen tapa yhdistää seurakunta ja liikunta on ollut urheiluväen kirkkopyhät. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näitä kirkkopyhiä kutsutaan eri puolilla eri tavoin, esimerkiksi verkkarikirkko, liikuntakirkko ja hölkkäkirkko. Näiden jumalanpalvelusten jälkeen lähdetään yhdessä vielä liikkumaan ja voidaan toteuttaa myös muutakin tapahtumaa. Se on armollista liikuntaa, jos mikä, painottaa Essayah.

Erityisesti se on tärkeää, että ollaan yhdessä ja ollaan liikkeessä. Liikutaan yhdessä!

Iloista mieltä Heinähulinoissa!

Maanantaina 11.7 juhlittiin Heinähulinoita ja Leppäkerttu ilman pilkkuja -kirjan julkistamista kesäisessä Porissa. Aurinkoinen sää helli meitä vaikka säätiedotteissa lupailtiinkin sadetta. Kanssamme juhlimassa oli lähes 400 muutakin, vauvasta vaariin ja mummuun.

Heinähulinat (11 of 15)

Tapahtumaa toteuttamassa olivat Invalidiliitto ja sen Asennetta ja elämänhallintaa -hanke, Porin seudun invalidiyhdistys, Porin seurakuntayhtymä, Kirkkohallitus ja Saavu sekä Liikkuva seurakunta -hanke. Esteettömällä liikuntaradalla päästiin muun muassa kokeilemaan puhallustikkaa, lennättämään Angry birdsejä ja turbokeihästä, mittaamaan tarkkuuta pallonheitossa sekä testaamaan pyörätuolirallia.

Heinähulinat (7 of 15)

Leppäkerttu ilman pilkkuja -kirjan kirjoittaja Niina Bell piti kirjaan liittyvän laululeikkikonsertin, jonka tahtiin lapset ja aikuiset lähtivät mukaan. Kirja jaettiin tapahtuman osallistujille ja sen avulla lapset pääsevät tutustumaan erilaisuuteen ja vammaisuuteen. Kirjan viesti onkin, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas, ulkonäköön, vammaan tai muuhun ominaisuuteen katsomatta.


Kirjan idea lähti omasta sairastumisestani. Päädyin pyörätuoliin ja mietin, miten kerron tästä omille lapsilleni. Kirjan tarkoituksena on puhua lapsille vammaisuudesta ja erilaisuudesta ymmärrettävällä tavalla, Bell valottaa.

 

Heinähulinat (3 of 15)

Lapset uskaltavat yleensä kysyä ja puhua, mutta vanhempien voi olla vaikeaa vastata kysymyksiin vammaisuudesta. Tavoitteena onkin avoin keskustelu. Voisi ajatella, että kirja on yhtä lailla lapsille kuin aikuisillekin suunnattu, Bell toteaa.

Kirjassa on tarinan lisäksi mukana tuttuja lastenlauluja, jotka löytyvät kirjan mukana toimitettavalta CD:ltä. Kirja ja CD toimitetaan kaikkiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntiin lapsityöntekijöille. Sitä voi myös tilata Invalidiliitosta 10 euron toimitusmaksua vastaan.

Lisätietoja:

Kirjailija ja muusikko Niina Bell, p. 044 0101 162

Projektipäällikkö Kalle Jokinen, p. 044 7651 381, kalle.jokinen@invalidiliitto.fi

  • Heinähulinat on toteutettu Helahulinat -tapahtuman tavoin. Katso tästä, kuinka voit itse järjestää Helahulinat.

Heinähulinat (1 of 15)

Heinähulinat (13 of 15)

Heinähulinat (12 of 15)

Heinähulinat (9 of 15)

Laura Malmivaaralle liikuntakummius on mieluinen tehtävä

Liikkuvan seurakunnan juhlavuosi on edennyt kesään. Kesäkuun kummina reippailee näyttelijä Laura Malmivaara.

Vapaaehtoisen liikuntakummin tehtävänä on toimia seurakuntien sanansaattajana. Tärkeintä on innostaa sekä seurakuntien työntekijöitä että seurakuntalaisia liikunnan ja urheilun iloon.

”Liikuntakummiksi lähdin mielelläni, koska aktiivinen elämäntapa on ollut aina minulle tärkeää. Ja seurakunnat tarjoavat paljon kerhoja ja tapahtumia.”

Laura Malmivaara kertoo harrastavansa paljon liikuntaa lastensa kanssa. Jalkapallo ja uinti ovat suosikkilajit.

”Kannustan perheitä touhuamaan luonnossa ja nauttimaan yhdessäolosta ilman urheilupakkoa.”

Joka kuukausi julkistamme liikuntakummin, joka kertoo oman tarinansa ja rohkaisee suomalaisia astetta liikkuvampaan elämäntapaan.

Tänä vuonna tulee 30 vuotta siitä, kun kirkko, valtio ja valtakunnalliset liikuntajärjestöt aloittivat aktiivisen yhteistyön.

Juhlavuoden avasi tammikuun liikuntakummi Arvi Lind. Alkuvuonna kummeina on nähty myös Emma TerhoMaurizio PratesiTinja-Riikka Korpela ja Fredrik Smulter.

> Liikkuva seurakunta -liikuntakummit

Mahdolliset haastattelupyynnöt: laura.malmivaara@icloud.com

Taakat harteillamme

Opiskelin muutama vuosi sitten urheiluhierojaksi. Kouluvuonna kertyi satoja hierontatunteja ja kädet ja mieli oppi paljon uutta itsestä ja toisesta ihmisestä. Hieroja toden totta näkee työssään koko ihmiselämän kirjon ja sen lisäksi, että hän näkee, hän myös koskettaa. Koskettaa, hoitaa, auttaa, ohjaa ja parantaa.

Hierojalla on paljon rooleja: hänellä on koskettajan, hoitajan, auttajan, ohjaajan ja parantajan rooli ja joskus vielä paljon enemmän.

Opiskelut ja valmistuminen urheiluhierojan ammattiin puhuttelivat minua paljon. Ne toivat uudenlaisen näkökulman pappeuteeni, ihmisyyteeni ja koko olemukseeni. Opin lukemaan ihmisen kehonkieltä, opin tunnistamaan hartioilla murehtijat, opin tuntemaan käsilläni ihmisen jännitystilat ja stressin ja etenkin opin olemaan läsnä hetkessä – olemaan juuri siinä, juuri sen ihmisen kanssa, jota käteni koskettivat ja joka oli antanut oman itsensä minun huollettavaksi. Hierojalla on paljon vastuuta, hänen pitää tietää, mitä hän tekee ja hänen ajatukset pitää olla asiakkaassa.

Jo opiskeluiden aikana huomasin suuntaavani suurimman tiedonjanoni niska-hartiaseudun hierontaan. Luin paljon oheiskirjallisuutta ja halusin tulla hyväksi niskahartiaseudun hierojaksi. Tälle taidolle on myös eniten kysyntää, sillä suurin osa koulummekin asiakkaista hierotutti juuri tätä osaa kehostaan.

hartiahieronta

Urheiluhierojakoulun jälkeen opiskelin vielä intialaista päähierontaa ja vyöhyketerapiaa saadakseni lisää tietoa ja taitoa. Yritykseni kantaa nimeä Kuortaneen Kehon- ja Sielunhuolto ja tällä nimelläkin olen halunnut viestittää, että minulle jokaisen asiakkaan hieronta on kokemus kokonaisvaltaisesta huoltamisesta ja sielun haavat ja murheet näkyvät usein kehon oireiluna.

Ihmisen sisin on aina kiinni ihmisen pinnassa. Aniharva taitaa pystyä erottamaan niitä toisistaan. 

Papin työhöni syntyi hierojaopintojeni myötä uusi tuote. Urheiluopiston pappina olen oppinut tuotteistamaan osaamiseni, joten en vierasta tuote-sanaa. Syntyi ”Huolettomat hartiat” tuokio. Syntyi ajatuksia hartioiden kuormittamisesta työtaakoilla, pään ja niskan asennoista kuuntelu- ja sielunhoitotyössä, yläselän ja kaularangan kivuista huonon työergonomian takia ja väsymyksen ja uupumisen merkeistä ihmisen työryhdissä. Näitä ajatuksia olen pyrkinyt jakamaan eteenpäin ja ryhtynyt kouluttamaan kirkon työntekijöitä. Liikkuva seurakunta-toimintamalli on mahdollistanut tämän kouluttajan roolin.

Huolettomien hartioiden hoito-ohjeita vaikkapa työhuoneen seinälle laitettavaksi

  • Paina hartioita päivittäin tietoisesti alaspäin. Ne nousevat huomaamattamme korvia kohti etenkin kiireisenä ja työntäyteisenä päivänä.
  • Tee pään taaksetaivutusta päivittäin. Kaikki tapahtuu edessämme ja pään asento on sen takia etukumarassa. Pahimmillaan virheasento kerää kaulanrangan 7.nivelen ympärille nestettä.
  • Juo vettä riittävästi. Päänsärky johtuu todella usein nestehukasta.
  • Tee pään liikkuvuusharjoituksia. Katso sivuille, alas ja ylös päivittäin. Saatat nähdä jopa uusia asioitakin:)
  • Ravistele hartiat työpäiväsi jälkeen. Olet kerännyt päivän asioita niihin ja hartiat eivät ole työasioiden ja murheiden säilytyspaikka. Ravistele sen takia, etteivät asiat ja murheet pääse laskeutumaan ruuan ja juoman säilytyspaikkaan, vatsaasi.
  • Opettele puhumaan asioistasi ja pyytämään apua tarvittaessa. Päällämme ja sielullamme on rajat, kuinka paljon ne jaksavat kantaa. Jokainen tarvitsee joskus kantoapua.

vesi

Kiitos Tampereen Urheiluhierojakoulun loistaville opettajille yhdestä elämäni parhaista vuosista ja kiitos Taivaan Isälle, jonka polut ja johdatus todella ovat ihmeellisiä.

Sinulle lukija toivon huolettomia hartioita ja kiireettömiä jalkoja tai ainakin huolettomampia ja kiireettömämpiä!

Kuullaan syyskuussa, kun 8 urheiluriparia on pidetty ja kesäloma nautittu.

Lämmöllä, Epsu

Toukokuun liikuntakummina Fredrik Smulter!

”Freddi”, eli Fredrik Smulter, on penkkipunnerruksen nelinkertainen maailmanmestari vuosilta 2009, 2012, 2014 ja 2015. Vuonna 2014 hän teki maailmanennästystuloksen 400 kg ja voitti superraskaan sarjan maailmanmestaruuden. Vuonna 2015 maailmanmestaruuskisoissa Sundsvallissa hän vielä paransi ennätykseksi 401 kg.

Kirkko on ollut  osa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja siksi hän lupautuikin Kirkon liikuntakummiksi. Hän haluaa antaa saamastaan myös takaisin. Smulter kehoittaa nuoria liikkumaan ja urheilemaan, mutta ei pelkästään fyysisen hyödyn takia – on myös hyvä kuulua johonkin.

”Urheilu on hyvä tapa oppia kunnioittamaan muita ja kerhoon tai yhteisöön kuuluminen tekee elämän vähän paremmaksi ja vähän helpommaksi.”

Fyrfaldige världsmästaren i bänkpress Fredrik ”Freddi” Smulter är den senaste av kyrkans motionsfaddrar som vill uppmuntra finländarna till en mera rörlig livsstil. Kyrkan har varit en del av hans barndom och ungdom, nu vill han ge något tillbaka.

– Jag uppmanar alla unga att röra på sig och idrotta. Inte bara för den fysiska nyttan utan också för att idrott är ett bra sätt att få respekt och lära sig respektera andra, säger Smulter.

Fredrik ”Freddi” Smulter blev världsmästare i bänkpress åren 2009, 2012, 2014 och 2015. Han bor i Malax, där han också varit förtroendevald i församlingen. Smulter är gift och har två barn. Till vardags arbetar han som väktare i Vasa.

Gemenskap gör livet lite lättare

Den frivilliga fadderns uppgift är att vara ambassadör för en mera rörlig församling. Det viktigaste är att uppmuntra och inspirera till glädje i motion och idrott.

Smulter tycker att idrott inte bara handlar om den fysiska hälsan utan också om sinnesro.

– Det är bra för psyket att idrotta. Det är viktigt att höra någonstans oavsett om det är en församling eller en idrottsklubb, att ha ett gäng, en klubb, en församling att känna sig hemma i, framhåller han.

– Att få höra till en klubb eller en gemenskap gör livet lite bättre och lite lättare.

 

 

 

Voimavarojen lähteellä

Koska olet viimeksi pysähtynyt voimavarojesi lähteelle? Onhan sinulla olemassa sellainen asia, henkilö tai paikka, josta saat voimia ja joka antaa sinulle enemmän kuin ottaa sinulta?  Hienoa, jos sinulta löytyy nuo kaikki kolme ja voi olla, että sinulle riittää yksikin. Pääasia, että teet sille tai hänelle tilaa kalenterissasi ja ennen kaikkea sydämessäsi. Tunnista riittävän ajoissa, koska sinulla on tarvetta olla lähteessä, voimaantua, täydentyä ja uusiutua. Inhoan usein kuultua sanontaa ”ladata akkuja”, koska ihmisessä ei ole akkua, mutta kai sillä tarkoitetaan juuri noita edellä mainittuja asioita.

 

Minä olen kohta ollut kymmenen vuotta pappina. Olen näiden työvuosieni aikana muuttunut paljon ja todennäköisesti kasvanut myös aikuiseksi. En muista, että yliopistossa olisi kertaakaan käyty keskustelua papin työssä jaksamisesta tai voimavaroista. En liioin muista, juteltiinko näistä asioista piispan kanssa juuri ennen pappisvihkimystä. Ensimmäisiä tarinoita pappien uupumuksesta, suurista työmääristä, pitämättömistä vapaista ja lomista alkoi tulla esiin vastavihittyjen pappien säännöllisissä kokoontumisissa, joita Lapuan hiippakunta järjesti muistaakseni ainakin kolme kertaa.

Koin sympatiaa kollegoja kohtaan ja ajattelin olevani onnekas toimiessani pappina urheiluopistolla, jossa saattaa kesken työpäivän käydä kuntosalilla sekä tavata paljon ihmisiä, joille terveet elämäntavat ja itsestään huolehtiminen ovat ensimmäisillä sijoilla arvojärjestyksessä ja joidenka sunnuntai-aamut ovat melkein aina vapaita pitkille yöunille ja vapaa-ajalle rakkaiden kanssa. Itsestäni tuskin oli silloin ja nyttemmin vielä vähemmän seurakuntapastoriksi.

strenght

Mutta uupumus iski minuunkin jossain vaiheessa. Se iski vähitellen perustaessani kirkkoon uutta virkaa, uutta papin työpolkua. Annoin itsestäni paljon, varmaan jossain vaiheessa kaiken. En tehnyt voimavaroilleni enää tilaa kalenterissani enkä sydämessäni vaan elin liikuntapapin kutsumustani niin täysillä, että olin aina käytettävissä, aina valmiina ja aina reippaana ja iloisena kirkon palvelijana toista ihmistä varten.

Näin ei kovin kauaa jaksa, vaikka työ olisi kuinka mielekästä ja vaikka sitä tekisi kuinka kutsumuksella. Minä en ainakaan enää jaksaisi. Olin vuoden poissa töistä ja tein jotain ihan muuta kuin olin pappi. Se vuosi teki minulle hyvää ja opin ymmärtämään, että pappeus on tärkeää, mutta ei tärkeintä ja, että työni on mahtavaa, mutta ei elämäni mahtavin juttu.

Kutsumus työhön on ensisijaisen arvokasta, mutta sen piikkiin ei voi laittaa liian pitkiä työpäiviä tai liian lyhyitä lomajaksoja.

Opin siis paljon ja uskon, että olen nyt parempi työssäni ja ennen kaikkea olen parempi vaimo, sisko, tytär, ystävä ja kahden pienen koiran omistaja. Olen asettanut voimavarani työni edelle ja pyrin kehittämään työtäni siihen suuntaan, että saan siitä myös voimia ja puhtia arkeeni.

Jokaisen työpolku ja tarina on erilainen. Yhteistäkin meillä on, luulisin näin, mutta jokaisen sielunmaisema on ainutkertainen. Sieluamme hoitavat ja huoltavat eri asiat, henkilöt ja paikat, emmekä välttämättä juttele näistä työpaikoillamme.

Ehkä meidän pitäisi. Pitäisi olla avoimempia, pitäisi kertoa toisillemme, jos olemme väsyneitä tai ajautuneet umpikujaan elämässämme. Jos olemme unohtaneet voimavaramme. Tai jos annamme liikaa itsestämme. Mikähän meitä estää? Mitä me pelkäämme? Taivaallinen työnantajammekin, kirkkomme ja työmme perusta, neuvoo ja rohkaisee meitä tähän:

praying

”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”

Pidetään hyvää huolta itsestämme ja toisistamme. Kysellään toisille tärkeistä asioista, henkilöistä ja paikoista ja muistutetaan itseämme ja toisiamme näiden merkityksestä jaksamisellemme. Niin kauan kuin ihminen ei ole korvattavissa koneella tai robotilla, niin käyttäydytään kuin ihmiset – välitetään, kannustetaan, huolehditaan, käytetään järkeämme ja kuunnellaan sydäntämme. Näin teemme kunniaa elämälle, jonka olemme saaneet lahjaksi Jumalalta ja joka on meillä vain lainassa.

Tsemppiterveisin,

liikuntapappi Epsu

Huhtikuun liikuntakummina Tinja-Riikka Korpela!

Tinja-Riikka Korpela on suomalainen jalkapalloilija, joka pelaa saksalaisessa Bayern Münchenissä sekä Suomen maajoukkueessa. Hänet valittiin myös 2013 vuoden naisjalkapalloilijaksi Suomessa. Korpela kertoo, että hänellä on NMKY-taustaa Oulusta ja hänestä onkin hienoa, miten NMKY tekee yhdessä seurakuntien kanssa tätä Liikkuva seurakunta -hanketta.


Liikunta ja urheilu ovat olleet iso osa Tinja-Riikan elämää jo pienestä asti ja voimavara, joka auttaa jaksamaan jokapäiväisessä elämässä. Liikunnasta tuleva hyvä olo ei ole pelkästään fyysistä vaan myös henkistä hyvää oloa. Urheilu on tuonut hänen elämäänsä rikkautta siinäkin mielessä, että on päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin erilaisista kulttuureista ja opettanut toimimaan yhdessä ihmisten kanssa. Sosiaalinen puoli on iso osa urheilua.

 

Liikkuva seurakunta -hankkeen liikuntakummi Tinja-Riikka Korpela

Hän kertoo, että on kunnia olla liikuntakummina ja esimerkkinä muille. ”Itse olen saanut tehdä rakkaasta harrastuksesta ammatin ja päässyt toteuttamaan unelmiani.” Seurakuntalaisille hän lähettää terveisiä, että ihminen on luotu liikkumaan.

”Liikkukaa omien mahdollisuuksienne mukaan ja tehkää yhdessä muiden kanssa!”

Hyvä ruoka, parempi mieli!

Valitsin ravinnon tämän maaliskuisen blogini aiheeksi, miksi? Kirkkovuoden tekstit puhuvat meille tällä viikolla Elämän Leivästä ja elämme kristikansana paastonaikaa. Näiden lisäksi moni meistä on ehkä aloittanut uuden terveellisemmän elämän tammikuussa ja laittanut tavoitteekseen kesäksi kuntoon. Osa näistä tavoitteen asettajista ja uuden elämän aloittajista on myös kerennyt epäonnistumaan, ehkä luovuttamaankin ja palannut vanhoihin tapoihinsa.

Food-together

Ruoka ja jaksaminen

Ruoka on elinehtomme ja jokapäiväinen tarpeemme. Yhdelle suuri nautinto, toiselle vain pakollinen rutiini. Yksi meistä juo vain kahvia koko päivän ja syö silloin, kun muistaa. Toinen meistä syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä eikä tingi säännöllisistä ruoka-ajoistaan. Maailmaan mahtuu nälkäisiä ja yltäkylläisiä, tasan ei ole eväitä jaettu. Kovin montaa päivää ilman ruokaa ei jaksa kukaan.

food-salad-healthy-lunch

Meitä suomalaisia, ainakin työssä olevia, vaivaa nykyään myös tauti nimeltä kiire, jonka oireisiin liittyvät liian pitkät ruokailuvälit ja pikaruokaan tai eineksiin turvautuminen. Syöminen ja jaksaminen  kulkevat käsi kädessä, kaikkihan sen tietävät, mutta turhan usein tämä kiiretaudissamme unohtuu.

Eväät työpäivään

No mikä sitten on hyvää ruokaa? Ohjeita on netti ja lehdet pullollaan, joka toinen tuntuu olevan ruoka-asiantuntija ja kokkailu- ja ruokailuohjelmat täyttävät televisiokanavien tarjonnan. Ruuasta puhutaan paljon, niin sen haitoista kuin hyödyistä, niin lihavuudesta kuin laihuudesta, niin sokerista ja rasvoista kuin suolasta, niin ruuan laadusta kuin määrästä. Tieto ei meiltä lopu, mutta taito tehdä tunnistettavaa, perinteistä kotiruokaa ja taito syödä sen verran kuin omaan kulutukseen nähden on riittävää, on välillä hukassa.

Hyvää ruokaa on monipuolinen, hyviä, kotimaisia raaka-aineita sisältävä ruoka, joka on mahdollisimman usein itse valmistettu. 

porridge

Hyvä ruoka parempi mieli ja kohtuus kaikessa. Näillä kahdella ajatuksella pötkii hyvin pitkälle omissa ruokailutottumuksissa. Itse olen kymmenen pappisvuoden aikana, ja niitä ennenkin pyrkinyt seuraaviin asioihin, joita kannattaa kokeilla:

  • Syö aamulla kuin keisari. Kunnollinen aamupala laittaa elimistösi käyntiin yöpaaston jälkeen.
  • Syö lounaalla kuin kuningas. Energiankulutus on päivällä suurimmillaan ja aivosi vievät ravinnosta 20 prosenttia. Syö siis ensimmäinen ja kunnollinen lämmin ateria jo lounaalla.
  • Syö kunnollinen välipala ennen töistä lähtöä, ettei ruokailuväli tule liian pitkäksi ja verensokerisi ehdi putoamaan juuri ennen kaupan karkkihyllyä.
  • Syö myös päivällisellä kuin kuningas. Toinen ja kunnollinen lämmin ateria takaa riittävän energian loppupäiväksi.
  • Syö illalla vähän. Yöllä aivosi nukkuvat ja elintoimintosi hidastuvat. Iltasyömiset varastoituvat helpoiten vyötärölle.
  • Juo päivän aikana vettä,  mielellään 1-3 litraa.

 

Hyvä Jumala,

Kiitos ruuasta. Opeta meitä kohtuullisuuteen ja opeta myös jakamaan omasta yltäkylläisyydestämme nälkää näkeville siskoillemme ja veljillemme lähellä ja kaukana.

Rohkaise meitä vaalimaan Sinun luomistyösi Ihmettä, ja elämään niin, että pitäisimme itsestämme ja toisistamme parempaa huolta.

Aamen.

Siunausta ja Iloa kevätpäiviin! Huhtikuussa kuullaan jälleen.

Tsemppiterveisin liikuntapappi

Maaliskuun liikuntakummina Maurizio Pratesi

Maaliskuun liikuntakummina on entinen koripalloilija, nykyisin Walter ry:n toiminnanjohtaja Maurizio Pratesi. Maurizio pelasi koripallouransa aikana Suomen miesten maajoukkueessa sekä Saksan bundesliigassa.

Walter ry:n tarkoituksena on edistää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta Suomessa, erityisesti lasten ja nuorten parissa. Walter pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan ihmisten arvomaailmaan: edistämään muiden kunnioittamista, ymmärtämistä, välittämistä ja vastuun ottamista. -walter.fi

Liikunta on aina ollut keskeinen asia Maurizion elämässä ja siksi hän halusikin lähteä mukaan liikuntakummiksi.

Hän kertoo, että liikunta on väline, jonka avulla on mahdollisuus auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Se kokoaa nuoria yhteen erilaisista lähtökohdista ja edistää sosiaalista voimaantumista sekä ryhmään kuulumista.

Pratesi kävi nuorempana Maunulan seurakunnan sählykerhoa ja kertoi sen olleen hyvä kokemus. Seurakuntien yhteisessä sählyturnauksessa hän sai kokea yhteenkuuluvuutta ja onnistumisen kokemuksia.

Nyt hän rohkaiseekin seurakuntia tekemään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja laittamaan hyvät tilat hyötykäyttöön.

Yhteistyöllä pystytään tekemään todella paljon ja siitä kaikki hyötyisivät.

 

Kelpaanko tällaisena?

Kaikki kysyvät jossain elämänvaiheessa itseltään, kelpaanko tällaisena. Kelvata-verbin kohdalla on hyvä miettiä, kenelle meidän pitää kelvata – itsellemme, jollekin toiselle vai Jumalalle. Tarkastelen näitä elämän kolmea tärkeää suhdetta; ovathan ne sitä papin ammatillista ”peruskauraa”.

Pienenä lapsena oli ehkä helpompaa kelvata. Kotona kerrottiin Jumalasta, Taivaan Isästä, jonka kämmenellä sai joka päivä olla ja jossa kaikille oli tilaa. Se oli turvallinen kasvualusta ja auttoi kasvamaan pienestä tytöstä teiniksi ja teinistä aikuiseksi. Jätin tuohon kelvata-verbin eteen silti sanan ehkä, sillä muistan lukuisia kokemuksia itseni vertaamisesta muihin, jo ihan sieltä lapsuudesta. Minulla oli paha ärrävika ala-asteella, olin vasenkätinen ja menin uuteen kouluun 3. luokalla ja joskus koulupäivän jälkeen kotona itketti. Itketti, kun en kokenut kuuluvani joukkoon ja tuntui, etten kelvannut porukkaan sellaisena kuin olin.

Jossain vaiheessa alkoi oman kehoni tutkistelu. Siihen vasta liittyikin nuo kelpaamisen kysymykset. Olenko liian lihava, olenko liian lyhyt, miksi jalkani ovat niin lyhyet, miksi painan enemmän kuin joku toinen ja niin edelleen. Koko ajan taustalla olivat onneksi tervehenkiset vanhemmat, kodin turvalliset ja kannattelevat arvot ja terve itsetunto, joka oli saanut rakentua hyväksyvien ja rakastavien vanhempien kasvatuksessa ja lukuisten, mieleisten harrastuksien parissa. Osa kavereista sairastui syömishäiriöihin, joku koulussa viilteli itseään, jotkut kiusasivat ja jotkut jäivät yksin vailla kaveria. Yläasteikäisen nuoren maailma ja kasvuympäristö on rankka. Ehkä se on tänä päivänä vielä rankempi kuin 90-luvun Oulussa. Siltä se ainakin tuntuu kesän riparilaisteni elämäntarinoihin uppoutuessa.

Processed with VSCO with x1 preset

Teologinen tiedekunta ja opiskeluvuodet Helsingissä ovat aivan omanlainen lukunsa. Siellä mentiin välillä ehkä liiankin syvissä vesissä ja muutettiin tyyliä ja ajatusmaailmaa melkoista tahtia. Kai se kuului tuohon vaiheeseen ja auttaa irtaantumaan kodista, vanhemmista ja itsenäistymään. Valmistumisen kynnyksellä ajankohtaisiksi tulivat kysymykset ”kelpaanko seurakunnan töihin ja kelpaanko papiksi”. Saanko olla tällainen vai millainen papin tulee olla? Ne olivat niitä vastavihityn, kaupungissa aina eläneen, 26-vuotiaan papin mietteitä, välillä murheitakin, Alavuden pienessä maalaisseurakunnassa.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin huomaan, kuinka paljon ajatukseni elämän kolmesta tärkeästä suhteesta ovat muuttuneet. Rinnalle ovat jossain vaiheessa tulleet myös suhde liikuntaan, ravintoon ja lepoon. Omalla kohdallani en voi ohittaa näitä kolmea myöhemmin tullutta suhdetta. Jos en liiku tarpeeksi, syö kunnolla ja nuku riittävästi minun on vaikea kelvata itselleni ja olla hyvä ihminen toiselle. Vaikka liikun säännöllisesti, huolehdin ruoka-ajoistani ja elämäntavoistani ja nukun 7-9 tuntia joka yö, en silti ajattele suorittavani elämää. Ajattelen ennemminkin niin, että olen saanut lahjaksi ja lainaksi elämäni ja haluan vaalia sitä niin hyvin kuin mahdollista. Tiedän, että vähempikin riittää Jumalalle ja se auttaa silloin, kun vaadin itseltäni liikaa.

Kirjoita tai käy mielessäsi läpi, mitä sinulle merkitsee suhde itseesi, toiseen ihmiseen ja Jumalaan ja kuinka tärkeäksi koet suhteesi liikuntaan, ravintoon ja lepoon. Oma kokemukseni on, että ihminen on kokonainen ja jos yhtä elämän tärkeää osa-aluetta laiminlyö jatkuvasti, niin se vaikuttaa kaikkiin osa-alueisiin. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tunnistaminen voi olla vaikeaa ja jonkun asian rempallaan olemisen tunnustaminen vielä vaikeampaa; tämä paini on jatkuvasti läsnä meidän elämässämme. Et paini yksin, matolla on aina mukana Jumala, jonka kanssa et voi koskaan hävitä ja joka ei jätä sinua yksin sinne matolle. Painitaan siis luottavaisena ja pyritään vaalimaan tätä ainutkertaista elämän lahjaa, kunnes sen laina-aika kunkin kohdalla umpeutuu.

Ja jos huoli jostain asiasta käy liian suureksi, niin kuin joskus tuppaa käymään, niin itselläni on siskoltani saatuja, erivärisiä huovutettuja palleroita, jotka hän on nimennyt minun ”huolipalleroikseni”. Ideaa saa vapaasti lainata!

IMG_3964

Terveisin,

Liikuntapappi Epsu